SEPPO LEINO: SÄKKIJÄRVEN POLKKA Säv. Trad. Sov. Seppo Leino
Vuoden 1860 paikkeilla Säkkijärvellä näki ensi kerran päivänvalon poikalapsi, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Eerik Forsströminä. Ajan oloon hänestä kehittyi taitava viulunsoittaja, pelimanni, jonka päässä soi musiikki.
Omia sävellyksiään hän soitteli jo parikymppisenä eli 1880 -luvulla. Varsinkin eräässä hänen säveltämässään polkassa oli vetävä rytmi ja mukavia sävelkuvioita. Osa Säkkijärven polkasta oli syntynyt.
Seuraavan vuosikymmenen aikana, 1890-luvulla, tätä polkanpätkää soitteli satulaseppä, joka kansan suussa kantoi nimeä Piensetä. Hän kulki talosta taloon ammattiaan harjoittamassa ja soitteli. Saman vuosikymmenen loppupuolella polkan tunsivat jo jokseenkin kaikki nuotteja osaamattomat kansansoittajat. Viululla polkkaa soittivat ainakin Minja-Martti, Martti Taikina, Haka-Meltta ja Sopukka-Antti. (Jorma Kokko)
Säkkijärven
polkka kastettiin Atlantilla. Atlanttia valtamerihöyry. Taakse jäi
Suomi ja Säkkijärvi, edessä aukeni aava meri. Iloinen polkka Kaartisen
hanurista peitti koti-ikävän laivan kannella.
– Olkoon Säkkijärven polkka.
Polkka sai nimen ja se kertoi kaipuusta kotiin Karjalaan.
Kun Säkkijärveltä lähteneet Amerikan-siirtolaiset kuulivat polkkaa
myöhemmin, niin heidän mielestään siitä puuttui joitain kauneimpia
laivan kannella kuultuja säkeitä …
Kuka oli tuo salaperäinen haitarinsoittaja Kaartinen? Iloisella
kaksikymmentä luvulla kuullun Dallapé-tanssiorkesterin saksofonistiksi
tuli valtameren takaa Josef Kaartinen, amerikansuomalainen jazztähti.
Kaartisen sukua asui Säkkijärven Muhulahdella. (Mikko Pekari)
Kerrotaan,
että Säkkijärven seurakunnan kanttori Primus Leppänen oli ollut
kuuntelemassa Pietariin matkalla ollutta saksalaista torvisoittokuntaa,
joka esiintyi ohikulkumatkallaan Säkkijärven kirkolla. Leppänen
kirjoitti seitsikon ohjelmasta muistiin polkan, jonka hän sovitti myös
paikalliselle torviseitsikolle. Kun säkkijärveläisten seitsikko sitten
soitteli tätä kaksiosaista polkkaa eri tilaisuuksissa, se tarttui
kansansoittajan mieleen.
Kymmenluvulle tultaessa tämä Säkkijärven polkan alkumuoto oli yleisesti
tunnettu Viipurin Karjalassa ja liikkuneiden pelimannien ansiosta
laajemmallakin Suomessa. Tuolloin sitä sanottiin Pikkuisen pojan
polkaksi.
Eräs
säkkijärveläisistä pelimanneista, mökkiläinen Matti Pönni soitti
polkkaa poikkeuksellisen vetävästi ja keksi lisäillä siihen muutaman
osan. Elettiin 1910-luvun alkuvuosia: tällä on merkityksensä, sillä
samaan aikaan yleistyivät kromaattiset kolmeriviset harmonikat.
Kolmirivisilläsoittaneiden kansanpelimannien käsissä Säkkijärven polkka
oli saanut nykyisen muotonsa viimeistään 1920-luvun alussa.
Soittaja-Matti eli Matti Pönni Säkkijärveltä soitti polkkaa jotakuinkin
nykyisessä muodossaan; hänen poikansa Emil eli Pönnin Emppu oli se
pelimanni, jolta Viljo Vesterinen kuuli vuosien 1925–1926 Säkkijärven
polkan. (Marko Tikka)
Väinö
Antti Kähärää pidetään varsinaisena Säkkijärven polkan isänä. Hän sai
Amerikan sukulaisiltaan hanurin ja kehittyi hyväksi pelimanniksi. Hän
synnytti Säkkijärven polkan nykyiseen muotoonsa yhdistämällä kolme
kotiseudultaan oppimaansa kansanpolkkaa yhdeksi kokonaisuudeksi.
Väinö Kähärä lähti ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin vuonna 1927. Hän
meni New Yorkissa Willy Larsenin oppilaaksi maksaen opetusmaksunsa
soittamalla Larsenille suomalaisia tanssikappaleita, muun muassa
Säkkijärven polkan, jonka Larsen myöhemmin soitti levylle.
Levyn mukana Säkkijärven polkka kulkeutui takaisin Suomeen, jossa tarkkakorvaiset pelimannit ottivat sen ohjelmistoonsa.
Willy Larsen oli kuuluisa norjalais-amerikansuomalainen pianohanuristi.
Hän teki ensimmäisen levytyksen Säk´järven (huom. karjalainen sanonta)
polkasta New Yorkissa 1928.
Ilmeisesti Vesterinen kuuli 1930-luvun alussa levyltä Willy Larsenin
soittaman Säkkijärven polkan. Hän muutti sovitusta itselleen
sopivammaksi ja soitti sen levylle peräti neljä kertaa. (Raimo Tamminen)
Vuonna 1929 julkaistiin Aarne Salosen laulama versio Säkkijärven polkasta.
Viljo Vesterinen itse levytti kappaleen ensi kertaa 1939 Suomi Jazz
Orkesterin riveissä. Silloin sen lauloi uusilla sanoilla näyttelijä
Ilmari Rae alias Kurt Londén.
Hanuriklassikko Säkkijärven polkka pääsi jatkosodan aikana kaikkien
aikojen voimasoittoon. Se kaikui radioaalloilla tauotta kuukausien ajan
venäläisten radiomiinojen torjumiseksi. Viljo Vesterisen versio
kappaleesta äänestettiin 1960-luvulla ”vuosisadan iskelmäksi”.