Ennen 9. huhtikuuta 1949 annettua
lakia kuntavaakunoista ainoastaan kaupungeilla oli oikeus käyttää
vaakunaa, joskin eräät kauppalat olivat onnistuneet vahvistamaan
sellaisen itselleen jo aiemmin tasavallan presidentin allekirjoittamalla
asetuksella. Lain myötä myös maalaiskunnat saivat oikeuden vaakunan
käyttöön, mutta laki ei kuitenkaan pakottanut kuntia hankkimaan omaa
vaakunaansa lukuun ottamatta Ahvenanmaan kuntia, joille velvoite tuli
maakuntalain muutoksessa 1950. Tämän vuoksi Suomessa on lakkautettuja
kuntia, joille vaakunaa ei koskaan vahvistettu
(Tiedot: Wikipedia).
Marraskuun 23. päivänä 1947 perustettu Säkkijärvi-säätiö otti
tärkeimmäksi tehtäväkseen Säkkijärven historian aikaansaamisen.
Tuhatsivuinen Säkkijärvi kautta aikojen ilmestyi vuonna 1952. Sen
kanteen karjalainen A. Hauhio suunnitteli Säkkijärven muistojen
vaakunan.
Vaakunassa
kuvataan Säkkijärven pitäjän erityispiirteitä, hengellistä elämää ja
ammatteja; maanviljelyä, kalastusta ja merenkulkua.
Kirjan esipuheessa Väinö Seppä toteaa, että taiteilija Hauhio on
luonnut meille pitäjämme vaakunan, joka säilyy miespolvesta toiseen
näkyvänä symbolina menetetystä kotiseudustamme.
Tunnettu heraldikko Olav Ericson piirsi Säkkijärven muistojen
vaakunasta uuden mallin vaakunan muotoon. Ensimmäinen uudistettu vaakuna
luovutettiin Karjalan Liitolle ja se on asetettu Karjala -talon
juhlasalin seinälle muiden karjalaisten pitäjien vaakunoiden joukkoon.
Vaakunan selitys: Halkoisen ja katkoisen kilven vasen kenttä hopeaan ja siniseen aaltokoroilla katkoinen, jossa nouseva punainen ruori sekä kolme hopeista kalaa 2+1, evät punaiset. Oikea kenttä kultainen, jossa nouseva vihreä tähkä. Punaisessa alakentässä hopeinen kirkko.