Jatkosodan päätyttyä evakkopitäjien kunnallinen toiminta lakkautettiin. Käytännön asioiden hoitamiseksi sisäasiainministeriö asetti ”työrukkaseksi” kunnanhoitokunnan. Siihen nimitettiin kunnallishallinnon johtotehtävissä olleita henkilöitä.
Juoksevien asioiden hoitamisen lisäksi kunnanhoitokunnan jäseniä alkoi askarruttaa se, miten eri puolille maata hajaantuneisiin pitäjäläisiin voitaisiin pitää yhteyttä. Tuloksena oli Säkkijärvi-lehden perustaminen. Lehti alkoi ilmestyä maaliskuussa 1945 ja on näin ollen vanhin sodan jälkeen perustettu pitäjälehti.
Evakkojen kokoontumisia yhteiseen tilaisuuteen pidettiin myös tärkeänä. Jo kesällä 1945 järjestettiin Loviisassa ensimmäiset Säkkijärvi-juhlat. Niitä pidetään vuosittain kaksi viikkoa ennen juhannusta.
Evakkopitäjien kunnallinen toiminta lopetettiin vuoden 1948 lopussa. Jo edellisenä säkkijärveläiset toimijat alkoivat suunnitella Säkkijärvi-säätiön perustamista; säätiön, joka ottaisi tehtäväkseen säkkijärveläisten asioiden hoitamisen. Tärkeimpänä tavoitteena oli Säkkijärven historian aikaansaaminen, mikä ilmestyi vuonna 1952.
Säkkijärvi-säätiön perustaminen käynnistyi 25. päivänä lokakuuta 1947 ja jo marraskuun 23. päivänä 1947 pidettiin säätiön perustava kokous. Ulkopoliittisista syistä säätiön nimeksi piti ottaa Vilajärvi-säätiö. Nimi voitiin kuitenkin ”oikaista” seuraavana vuonna Säkkijärvi-säätiöksi.