Säkkijärven kirkko oli Kannaksen suurin maaseurakunnan kirkko. Se tuhoutui talvisodassa 26.2.1940.
Tänä päivänä Säkkijärven kirkosta on jäljellä iso kiviröykkiö. Venäläiset räjäyttivät sotien jälkeen kirkon pystyyn jääneet kiviseinät vuonna 1977.
Säkkijärven edellinen kirkko oli puukirkko. Se sijaitsi Pappilan vanhan hautausmaan eteläpuolella. Pappilan vanhalla hautausmaalla sijaitsee nyt Säkkijärven kenttähautausmaa ja Muistolehto, johon on kerätty eri puolilta pitäjää löytyneitä hautakiviä.
Kun tuon satavuotiaan puukirkon kunto oli huono ja kokokin oli jäänyt pieneksi, päätti seurakunta rakentaa uuden kivikirkon eri paikkaan. Paikaksi valittiin metsän ympäröimä mäki, josta se näkyi hyvin ympäröiviin kyliin. Kirkon rakentaminen kesti kolme vuotta ja se vihittiin käyttöön Kolminaisuuden päivänä 1833.
Kirkon suunnitteli arkkitehti C. L. Engel. Kirkon pituus oli 30 metriä ja leveys 24 metriä. Kirkkoon mahtui noin 4000 sanankuulijaa. Tyyliltään kirkko oli koreilemattoman linjakas empirekauden lopun kirkko. Harmaat kiviseinät oli rapattu valkoisiksi. Ulkoseinillä oli korkeat, ylhäältä pyöreät ikkunat. Kirkon länsipäässä oli kirkon mittoihin nähden matala kellotorni. Kaksi pilaririviä jakoi kirkkosalin kolmeen laivaan. Sivulaivoissa oli tasakatto, keskilaivassa korkeampi holvikatto. Kirkossa oli alunperin kahdet lehterit, mutta kirkon satavuotisjuhlaan vuonna 1933 tehdyssä peruskorjauksessa ylemmät lehterit poistettiin. Tässä yhteydessä kirkkoon asennettiin kaminoiden tilalle keskuslämmitys ja istuimia levennettiin mukavammiksi. Kirkkoon hankittiin 37-äänikertaiset urut, joiden toinen osa sijaitsi alttarin puolella. Alttaritauluna oli Kristuksen kirkastumista esittävä maalaus. Perusteellisesti korjattu kirkko oli vieraiden ja seurakuntalaisten mielestä pikemmin temppeli kuin kirkko.
