Yleistä säätiöstä | Säätiön toiminta | Säkkijärvi | Linkit & liitteet
ETUSIVU

YLEISTÄ

TOIMINTA

TAPAHTUMAT

SÄKKIJÄRVI

STANDARDI
POLKKA
SIJOITTUMINEN
KYLÄT
VAAKUNA
KANSALLISPUKU

HALLINTO

MATKAT

SÄKKIJÄRVI LEHTI

MUISTOMERKIT

SÄKKIJÄRVI-TYTTÖ

HISTORIA

KUVAGALLERIA

 

Muistomerkit Säkkijärvellä

Säkkijärvellä oli kolme hautausmaata ennen sotia; Vanha hautausmaa, Kokkomäki ja Kirkkotarha. Vanhalla hautausmaalla ovat Sylvin-pappissuvun muistokivet jäljellä. Siellä on myös Niemenlautan kartanon entisten omistajien, nykyisen Andersin suvun esivanhempien muistokiviä.

Kokkomäki on osittain venäläisten hautausmaa. Paikoin löytyy vielä jäänteitä suomalaisten hautapaikoista.

 Kirkkotarha

Kirkkotarha on kokonaan tuhottu ja se oli jätetty oman onnensa nojaan. 1990 -luvun alkupuolella Suomi ja Venäjä tekivät valtiosopimuksen, minkä mukaan sotilashautausmaat rauhoitetaan. Sopimuksen perusteella kirkon vieressä olevalle sankarihauta-alueelle Säkkijärvi-säätiö pystytti muistopatsaan. Juhlallinen muistomerkin vihkiäistilaisuus oli 11.7.1993, mistä johtuen muistohetket Säkkijärvellä ovat aina heinäkuun toisena sunnuntaina.

Paateen on kaiverrettu tyylitelty kirkon kuva ja teksti Sankarivainajien ja omaisten muistoa kunnioittaen Säkkijärvi-säätiö, milä teksti patsaan messinkilaatassa auomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi.

Paadessa ovat Erkki Mutrun runon säkeet, mitkä hän oli omistanut sodassa kaatuneelle ystävälleen:

Sinun vierelläs nukkuja hiljainen
kun unesi rauha on syvin
sanoi enkeli otsaasi sivellen
- lapsi kaikki on hyvin.

Alimpana on vuosiluku 1993.

Kesällä 2015 paaden piirros ja tekstit maalattiin uudelleen.

 

Vanha hautausmaa

Vanha hautausmaa otettiin uudelleen käyttöön syksyllä 1941. Kun jatkosodan alkuvaiheessa Säkkijärvi vallattiin takaisin, kohtasi suomalaisia sotilaita karmaiseva näky. Vihollinen oli haudannut talvisodassa kaatuneet vainajat taistelualueille ja monta kertaa niin huolimattomasti, että osia vainajista oli jäänyt maan päälle.

Vainajat kaivettiin ylös ja kaikki suomalaiset, jotka tunnistettiin lähetettiin kotipitäjiin siunattaviksi ja haudattaviksi. Löydetyistä sankarivainajista 104 jäi tun nistamatta. Heidät haudattiin Vanhalle hautausmaalle. Hauta-alueelle pystytettiin 1942 kookas koivuristi. Muistokiven suunnittelukin ehdittiin käynnistämään, mutta tilanteet muuttuivat.

Näitä kenttähautausmaita on luovutetulla alueella useampi. Suomen ja Venäjän valtiosopimuksen mukaan tälle hauta-alueelle pystytettiin  valtiovallan toimesta muistokivi, mikä siunattiin opetusministeriön järjestämässä tilaisuudessa 1.11.1995. Paadessa on messinkilaatta, missä on teksti suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi:

Sodassa 1939-1940 kaatuneen, tässä lepäävän 104 tuntemattoman suomalaisen sotilaan muistoksi.
Suomen valtio

Puutarhaneuvos Leena Iisakkila laati kenttähautausmaan kunnostussuunnitelman, minkä mukaan haudalle on istutettu 40 Suomessa jalostetun sinisen syreenilajikkeen pensasta puoliympyrän muotoon, minkä keskelle tuli pystytettäväksi muistopaasi.

12.5.2004 kävivät Säkkijärvi-säätiön edustajat suunnittelemassa löydettyjen hautakivien sijoittamista. Mukana oli puutarhaneuvos Leena Iisakkila, joka on laatinut tälle Vanhalle hautausmaalle vuonna 1995 pystytetyn Tuntemattomien sankarivainajien muistomerkin ympäristön kokonaissuunnitelman.

Puutarhaneuvos Iisakkilan ehdotuksesta kivet pyritään sijoittamaan 5-7 kiven ryhmiin ja sijoittelua voidaan tarvittaessa jatkaa alueella kasvavien isojen koivujen taakse. Paikka olisi raivatun alueen itäreunassa, vanhojen syreenipensaiden lähistöllä.

Tätä hautausmaa-alueelle on kerätty löytövinkkien perusteella säkkijärveläisten vainajien hautakiviä maastosta ym. muualta. Keruutyön ovat tehneet säkkijärveläiset vapaaehtoiset. Paikallinen traktorinkuljettaja on tehnyt kiitettävää työtä kivien kuljettamisessa.

Alueen etummaiseen kiveen on kiinnitetty messinkilaatta, missä on teksti: Säkkijärveläisten vainajien muistolehto 11.07.2004. Teksti on myös venäjäksi. Alueelle on siirretty yli 60 hautakiveä.

Hautausmaa-alueet pyritään pitämään puhtaana talkoovoimin.

 Kirkon muistomerkki

Kirkon raunion viereen pystytettiin kivinen kirkon muistotaulu, mikä on pysyvä muisto jälkipolville Säkkijärven kirkon paikasta. Paasi on Ylämaan graniittia eli entiseltä Säkkijärven maaperältä. Säkkijärven kirkon kuva ja infoteksti kiveen on tehty Viipurissa paikallisella kiviveistämöllä. Lyhyt infoteksti on suomeksi ja venäjäksi.

Säkkijärvi-säätiön edustajat katsoivat yhdessä paikallisviranomaisten kanssa muistotaulun sijoituspaikan. Itse pystytystyö tehtiin talkoilla.

 Teikarsaaren muistolaatta

Teikarsaaren taistelut olivat 1.-5.7.1944. Näiden taistelujen muistoksi Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys paljasti 7.71994 Teikarsaaren Mäkikalliolle luonnonkiveen kiinnitetyn taistelun muistolaatan. Sen teksti kuuluu;: ”Kunnianosoitus Teikarin taistelijoille. Aseveljet ja asukkaat.” Muistolaatan toteutuksesta vastasi Teikarin taistelija Viljo Aroniemi.

 Teikarsaaren taistelujen muistomerkki
Teikarsaaren taistelujen muistomerkki paljastettiin 9.6.2000. Tilaisuuteen osallistuneet matkasivat kahdella venäläisellä armeijan laivalla, mikä lähti Uuraasta. Laivalla oli venäläisiä veteraaneja, paikallisia vaikuttajia, siviilejä ja merisotilaita. Mukana oli myös suomalaisia sotaveteraaneja, entisiä Teikarin asukkaita, patsastoimikuntaan kuuluvia Rannikkojääkärikillan jäseniä ym. Heidän joukossaan oli edustavasti vanhempia herroja kunniamerkkeineen, kukkineen ja havuseppeleineen.

Ennen Teikariin lähtöä matkalaiset ottivat vastaan paraatin ja ohimarssin Uuraassa, mistä matkalle mukaan lähti Johanneksen ja Koiviston venäläisiä sotaveteraaneja sekä neuvoston jäseniä ym.

Muistomerkki oli entisen Huovilan talon pihapiirissä. Puheita pidettiin puolin ja toisin. Paavo Teikari yhdessä Nikolai Kukoverovin kanssa poistivat patsasta suojaavan verhon.

Viipurin kaupunki halusi tämän muistomerkin, minkä suomalaiset sitten toteuttivat. Suomalaiseen patsastoimikuntaan kuuluivat mm. E. Kajander, V. Lehtonen ja Paavo Teikari, jotka hoitivat projektia kolme ja puoli vuotta.
Ref. tiedot: Helka Puula

 

Venäläinen muistolaatta

Lähellä Teikarsaaren taistelujen muistomerkkiä on kookkaassa kuusessa venäläisten kiinnittämä muistolaatta. Se on niiden venäläisten sotilaiden muistoksi, jotka menettivät henkensä Teikarsaaren valtauksessa elokuussa 1941.Teikarsaaressa kaatui 29.8.1941 kuusi suomalaista sotilasta.
 

Tuppura

Tuppuran taistelun, 2.3.1940, muistolaatta paljastettiin Tuppurassa 17.5.2014.  Lepo- ja muistopaikan siunasi rovasti, TT Antti Vanhanen. Sotahistoriallisen esitelmän piti Taisto Puustelli.

 

Kemiön hautamuistomerkki

Kemiön hautakumpu on ainoa säkkijärveläisten yhteinen vainajien lepopaikka ulkopuolella entistä kotikuntaa. Sinne on pystytetty arvokas hautamuistomerkki, jonka sivuihin on hakattu kaikkien vainajien nimet. Se on saatu pystytetyksi yhteisin varoin ja toimenpitein, etupäässä vainajien omaisten taloudellisesti tukemana.

Vainajat on haudattu yhteen riviin, minkä yhteyteen muistokivi on pystytetty. Muistokivessä on 39. vainajan nimet.

Säkkijärven seurakunnan viimeinen varsinainen seurakunnallinen toimitus oli 2.10.1949 Kemiön seurakunnan hautausmaalla säkkijärveläisten yhteishaudalla. Se oli samalla myöskin haudalle pystytetyn muistokiven paljastustilaisuus. Tilaisuudessa oli läsnä paljon vainajien omaisia, suuri joukko muita seurakuntalaisia sekä paikallista väkeä. Puheita pitivät rovasti U. Valtari ja pastori Heikki Immonen. Säkkijärven kunnanhoitokuntaa edusti hoitokunnan puheenjohtaja Heikki Hovi.

Kemiön seurakunnan puolesta patsaan otti vastaan kirkkoherra Nyman.

Tiedot: Säkkijärvi kautta aikojen kirja 

Tekstejä

Paula Penttilä: Sankarivainajien ja omaisten muistomerkki 11.7.1993

Kirkkotarhat ja hautausmaat ovat julkisia puistoja, jotka kauneudellaan, hiljaisuudellaan ja historiallaan vetävät ihmisiä kävelemään ja katselemaan näin kesäaikana.

Hyvin hoidetut kirkkopuistot kertovat kotiseuturakkaudesta, menneiden sukupolvien arvostamisesta ja poismenneiden läheisten muistamisesta.

Meillä täällä Säkkijärvellä nämä asiat eivät ole voineet vuosikymmeniin toteutua. Toteutuneilta hautausmaa-alueilta etsimme yhä merkkejä läheistemme ja ystäviemme haudoista. - Aika on kulunut. Ihmiset ovat kulkeneet pitkiä matkoja uusilla asuinalueilla ja nyt viime vuosina Säkkijärvelle.

Hautojen hoitopäivä on kansanjuhla, missä voidaan tavata tuttuja. Nyt meillä on kansanjuhla kokoontuessamme tänne muistokiven paljastustilaisuuteen. Tästä lähtien Säkkijärvellä käydessämme voimme hoitaa rajattua hautausmaa-aluetta.

Nyt muistomerkin äärellä haluamme erityisesti korostaa sankarivainajiemme veriuhria ja sen merkitystä isänmaalle. Muistopaasi kunnioittaa myös esivanhempiemme viimeistä lepopaikkaa ja heidän uurastustaan aikakautensa Karjalassa. Se on meille pyhiinvaelluspaikka.

Jokainen kotiseudun kivi on tyhjentämätön kultakaivos, näin varmaan tämäkin kivi. Itse kivi on kovaa ainesta, mistä maapallon kalliokuori on muodostunut. Se koostuu kiteisistä mineraaleista, mitkä esiintyvät hyvin vaihtelevissa suhteissa kuten tässäkin paadessa näemme.

Rakentakaa kalliolle, olla kova kuin kivi; näistä sanoista saa vaikutelman jostain järkähtämättömästä ja katoamattomasta. Tässä kohden lainaisin kouluneuvos Yrjö Karilaan sanoja isänmaan muistomerkistä.

”Paljon ja suuria uhria on kannettu isänmaan alttarille. Kunniaa niille esi-isillemme, jotka ajattelivat jälkeen tulevia sukupolvia, jotka tekivät päivätyönsä meitä ja meidän parastamme ajatellen, kunniaa hiljaisille työntekijöille ja uurastajille, jotka ottivat hatun päästään siunatessaan jokapäiväisen leipänsä, jonka olivat korpeen raivaamastaan pellosta ottaneet, kunniaa hengen ja aatteen miehille, jotka kartuttivat isänmaan sivistysperintöä ja kunniaa sotureille, jotka kaatuivat taistellessaan. Me tahdomme seurata teidän jälkiänne ja olla mukana rakentamassa vuorenvahvuista isänmaanrakkauden muistomerkkiä”.

 

Kenttähautausmaa

Sydäntalven päivä kirkkahana
valaa hankeen varjon sinervän.
Kylmä taivas kaartuu korkeana
taustaksi tuon metsän himmeän.

Autiona korpikylä nukkuu,
lumivaippa peittää pellot sen.
Hiljaisuuteen askeltesi ääni hukkuu.
Minne vaellat noin vaieten?

Olet ehtinyt jo ohi riihen,
sivu saunan lumen kattaman.
Tuvan tumma savupiippu siihen
kuvaan piirtää pilvenhattaran.

Polku johtaa ylös mäkirintaa,
peittoon pyryttänyt aikoinaan.
Askel haastaa halkoin hangen pintaa:
Harvoin tästä kukaan kulkeekaan.

Kiviportti koivuin vartioima
mielen ohjaa toiseen maailmaan.
Täällä hiljaa haastaa hengen voima,
joka aina antaa kalleintaan.

Korkee koivuristi hartahalla
miellä nostaa käsivarsiaan
niinkuin alttihina hangen alla
uinuvia sankareita siunaamaan.

Huurremetsä juhlatunnun tarjoo
pyhää aukeata suojaten.
Näet ristirivit, jotka varjoo
pintaa hangen puhtaan valkoisen.

Vieras, vietä täällä harras hetki
luona monen määrään ehtineen,
huomaat, ett´ on lyhyt elos retki
luota kehdon hautaan hiljaiseen.

Tääll´ on taivas lähempänä maata
kuni monin paikoin milloinkaan.
Tääll´ et uskomatta olla saata
pyhään kaitselmukseen. Jumalaan,

joka laskee elonpäiväin luvun
velvoittaen uhriin suurimpaan,
vaatii lunnaat tulevaisen suvun,
sydänveren eestä synnyinmaan.

Vieras, voitko olla muistamatta
uhriverta näiden veljien,
joille isänmaansa oottamatta
avas haudan ennenaikaisen.

Katso kohti ajan kaukorantaa,
vanno: Tarvittaessa saman teen.
Ellet, ainakin voit haudallensa kantaa
hartaan aatoksesi seppeleen.

Martti Elo v. 1942



Kirkko ennen sotia