Yleistä säätiöstä | Säätiön toiminta | Säkkijärvi | Linkit & liitteet

ETUSIVU

YLEISTÄ

TOIMINTA

TAPAHTUMAT

SÄKKIJÄRVI

STANDAARI
POLKKA
SIJOITTUMINEN
KYLÄT
VAAKUNA
KANSALLISPUKU

HALLINTO

MATKAT

KIRJALLISUUS

SÄKKIJÄRVI-LEHTI

MUISTOMERKIT

SÄKKIJÄRVI-TYTTÖ

HISTORIA

 

SÄKKIJÄRVEN POLKKA

Vuoden 1860 paikkeilla Säkkijärvellä näki ensi kerran päivänvalon poikalapsi, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Eerik Forsströminä. Ajan oloon hänestä kehittyi taitava viulunsoittaja, pelimanni, jonka päässä soi musiikki.

Omia sävellyksiään hän soitteli jo parikymppisenä eli 1880 -luvulla. Varsinkin eräässä hänen säveltämässään polkassa oli vetävä rytmi ja mukavia sävelkuvioita. Osa Säkkijärven polkasta oli syntynyt.

Seuraavan vuosikymmenen aikana, 1890-luvulla, tätä polkanpätkää soitteli satulaseppä, joka kansan suussa kantoi nimeä Piensetä. Hän kulki talosta taloon ammattiaan harjoittamassa ja soitteli. Saman vuosikymmenen loppupuolella polkan tunsivat jo jokseenkin kaikki nuotteja osaamattomat kansansoittajat. Viululla polkkaa soittivat ainakin Minja-Martti, Martti Taikina, Haka-Meltta ja Sopukka-Antti. (Jorma Kokko)

Säkkijärven polkka kastettiin Atlantilla. Atlanttia valtamerihöyry. Taakse jäi Suomi ja Säkkijärvi, edessä aukeni aava meri. Iloinen polkka Kaartisen hanurista peitti koti-ikävän laivan kannella.
– Olkoon Säkkijärven polkka.
Polkka sai nimen ja se kertoi kaipuusta kotiin Karjalaan.
Kun Säkkijärveltä lähteneet Amerikan-siirtolaiset kuulivat polkkaa myöhemmin, niin heidän mielestään siitä puuttui joitain kauneimpia laivan kannella kuultuja säkeitä …
Kuka oli tuo salaperäinen haitarinsoittaja Kaartinen? Iloisella kaksikymmentä luvulla kuullun Dallapé-tanssiorkesterin saksofonistiksi tuli valtameren takaa Josef Kaartinen, amerikansuomalainen jazztähti. Kaartisen sukua asui Säkkijärven Muhulahdella. (Mikko Pekari)

Kerrotaan, että Säkkijärven seurakunnan kanttori Primus Leppänen oli ollut kuuntelemassa Pietariin matkalla ollutta saksalaista torvisoittokuntaa, joka esiintyi ohikulkumatkallaan Säkkijärven kirkolla. Leppänen kirjoitti seitsikon ohjelmasta muistiin polkan, jonka hän sovitti myös paikalliselle torviseitsikolle. Kun säkkijärveläisten seitsikko sitten soitteli tätä kaksiosaista polkkaa eri tilaisuuksissa, se tarttui kansansoittajan mieleen.
Kymmenluvulle tultaessa tämä Säkkijärven polkan alkumuoto oli yleisesti tunnettu Viipurin Karjalassa ja liikkuneiden pelimannien ansiosta laajemmallakin Suomessa. Tuolloin sitä sanottiin Pikkuisen pojan polkaksi.

Eräs säkkijärveläisistä pelimanneista, mökkiläinen Matti Pönni soitti polkkaa poikkeuksellisen vetävästi ja keksi lisäillä siihen muutaman osan. Elettiin 1910-luvun alkuvuosia: tällä on merkityksensä, sillä samaan aikaan yleistyivät kromaattiset kolmeriviset harmonikat. Kolmirivisilläsoittaneiden kansanpelimannien käsissä Säkkijärven polkka oli saanut nykyisen muotonsa viimeistään 1920-luvun alussa.
Soittaja-Matti eli Matti Pönni Säkkijärveltä soitti polkkaa jotakuinkin nykyisessä muodossaan; hänen poikansa Emil eli Pönnin Emppu oli se pelimanni, jolta Viljo Vesterinen kuuli vuosien 1925–1926 Säkkijärven polkan. (Marko Tikka)

Väinö Antti Kähärää pidetään varsinaisena Säkkijärven polkan isänä. Hän sai Amerikan sukulaisiltaan hanurin ja kehittyi hyväksi pelimanniksi. Hän synnytti Säkkijärven polkan nykyiseen muotoonsa yhdistämällä kolme kotiseudultaan oppimaansa kansanpolkkaa yhdeksi kokonaisuudeksi.
Väinö Kähärä lähti ensimmäisen kerran Yhdysvaltoihin vuonna 1927. Hän meni New Yorkissa Willy Larsenin oppilaaksi maksaen opetusmaksunsa soittamalla Larsenille suomalaisia tanssikappaleita, muun muassa Säkkijärven polkan, jonka Larsen myöhemmin soitti levylle.
Levyn mukana Säkkijärven polkka kulkeutui takaisin Suomeen, jossa tarkkakorvaiset pelimannit ottivat sen ohjelmistoonsa.
Willy Larsen oli kuuluisa norjalais-amerikansuomalainen pianohanuristi. Hän teki ensimmäisen levytyksen Säk´järven (huom. karjalainen sanonta) polkasta New Yorkissa 1928.
Ilmeisesti Vesterinen kuuli 1930-luvun alussa levyltä Willy Larsenin soittaman Säkkijärven polkan. Hän muutti sovitusta itselleen sopivammaksi ja soitti sen levylle peräti neljä kertaa. (Raimo Tamminen)

Vuonna 1929 julkaistiin Aarne Salosen laulama versio Säkkijärven polkasta.
Viljo Vesterinen itse levytti kappaleen ensi kertaa 1939 Suomi Jazz Orkesterin riveissä. Silloin sen lauloi uusilla sanoilla näyttelijä Ilmari Rae alias Kurt Londén.
Hanuriklassikko Säkkijärven polkka pääsi jatkosodan aikana kaikkien aikojen voimasoittoon. Se kaikui radioaalloilla tauotta kuukausien ajan venäläisten radiomiinojen torjumiseksi. Viljo Vesterisen versio kappaleesta äänestettiin 1960-luvulla ”vuosisadan iskelmäksi”.