Yleistä säätiöstä | Säätiön toiminta | Säkkijärvi | Linkit & liitteet
ETUSIVU

YLEISTÄ

TOIMINTA

TAPAHTUMAT

SÄKKIJÄRVI

STANDAARI
POLKKA
SIJOITTUMINEN
KYLÄT
VAAKUNA
KANSALLISPUKU

HALLINTO

MATKAT

KIRJALLISUUS

SÄKKIJÄRVI LEHTI

MUISTOMERKIT

SÄKKIJÄRVI-TYTTÖ

HISTORIA

 

SÄKKIJÄRVELÄISTEN SIJOITTUMINEN

Säkkijärveläisille annettiin evakuointikäsky 16.2.1940 ja matkan päämääränä oli Satakunta ja siellä Noormarkun asema. Siinä heidät jaoteltiin eri kuntiin, vieläpä niinkin, että saman perheen jäseniä voi joutua kahteen eri kuntaan. Keskuspaikkana tuli olemaan Merikarvian kunta. Tämän pitäjän lisäksi heitä sijoitettiin Porin maalaiskuntaan, Noormarkkuun, Pomarkkuun, Siikaisiin ja Ahlaisiin sekä myöhemmin keväällä Eurajoelle, Luvialle ja Honkajoelle sekä mahdollisesti muihinkin pitäjiin. Osa säkkijärveläisistä jäi naapurikuntiin, Ylämaalle ja Miehikkälään.

Vuoden 1940 pika-asutuslain sijoitussuunnitelman tarkoituksena oli kuitenkin asuttaa säkkijärveläiset lähemmäksi kotikuntaansa:

Artjärvi: Ahola, Kolhola, Laihajärvi ja Santajoki.
Lapinjärvi: Ala-Häme, Alaoutila, Huovila, Karvala, Kolhola, Nisalahti, Nurmela, Salajärvi,
Siissala ja Suurpäälä.
Ruotsinpyhtää: Heinlahti, Iivanala, Muhulahti, Nisalahti, Santajoki, Satama, Teikarsaari ja Vilaniemi.
Elimäki: Hyppälä, Kallola, Kolhola, Lahtiala, Laisniemi, Lavola, Paakkala, Taapuri, Tapiola, Väkevälä, Ylä-Häme ja Yläoutila.
Pernaja: Jokikylä, Kaukiala, Kirkonkylä, Ristsatama, Santajoki ja Vilajoki.
Liljendal: Karvala
Loviisa: Kirkonkylä, Suurpäälä ja Vilajoki.

Menestykselliset sotatoimet johtivat sittemmin siihen, että Karjala vapautettiin vieraan vallasta. Säkkijärven valtaus tapahtui 23.8.1941.

Säkkijärveläisten paluuta takaisinvaltauksen jälkeen vaikeutti paljon pitäjän kärsimät vauriot sodan loppuvaiheessa. Kuitenkin säkkijärveläisiä palasi keskimäärää enemmän eli 78,5 %. Vuoden 1941 lokakuun alkuun mennessä olivat palanneet kunnan esikunta, siivousryhmät, viljelyspäälliköt ja korjuuhenkilökunta, yhteensä 431 henkeä. Vuoden 1942 alussa palanneita oli 2 372 henkeä; 2.7.1942 jo 4 588 henkeä; 1.1.1943 oli 4 717 henkeä ja vuoden 1944 alussa 5 965 henkeä. Varsinainen ryntäys tapahtui siten vuoden 1942 keväällä.

Toinen evakuointi jatkosodan aikana ei ollut yhtä kiireinen kuin aikaisempi. Evakuointikäskyt annettiin 18.6. ja 20.6.1944. Lähievakuointi suuntautui Miehikkälään. Kaukotavoitteena oli Kemiö Varsinais-Suomessa. Lopullinen sijoittaminen ja asuttaminen suuntautui kuitenkin samoille alueille kuin pika-asutuslain mukaan oli ollut tarkoitus säkkijärveläiset asuttaa. Maanhankintalain ns. ruotsalaispykälä otettiin luonnollisesti huomioon. Kylittäin tai kylänosittain sijoitus oli seuraava:
Vehkalahti: Ristsatama, Vilaniemi, Teikarsaari, Jokikylä, Muhulahti ja Kaukiala.
Sippola: Vilajoki, Nisalahti, Laihajärvi ja Salajärvi.
Valkeala: Kirkonkylä, Laisniemi, Karvala, Väkevälä, Kolhola, Suurpäälä, Nurmela, Kallola, Paakkala, Hyppälä ja Tapiola.
Savitaipale: Ylä-Häme, Lahtiala ja Santajoki.
Luumäki: Huovila, Siissala, Heinlahti, Yläoutila ja Lavola.
Lemi: Ala-Häme ja Alaoutila.

Lisäksi tasoitussiirtoina muodostettiin lukuisia tiloja Varsinais-Suomeen. Kouvolaan ja sekä Haminaan varattiin alueita asuntotonteille ja asuntotiloille. Säkkijärveläiset kalastajat saivat kalastustilansa Vehkalahdelta.

Pääasiallisesti säkkijärveläiset sijoitettiin täten varsin lähelle kotiseutuaan.

Anon.

STANDARDI
POLKKA
SIJOITTUMINEN
KYLÄT
VAAKUNA
KANSALLISPUKU